PUHTI-hanke on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen edistämishanke, jonka tavoitteena on edistää tuotannosta poistuneiden turvetuotantoalueiden ennallistamista ja niiden alapuolisten vesistöjen kunnostamista JTF-rahoituksen tuella. Hanke on alkanut tammikuussa 2025 ja kestää huhtikuuhun 2027. Hankealueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Kainuu, eli koko Pohjois-Suomi. Myös PUHTI-hanke on rahoitettu JTF-rahoituksella.
Heinäkuu 2025, pisin yli 30 °C helleputki Suomessa yli 60 vuoteen. Mikäpä sen parempi keli pajupuskissa kahlaamiseen ja mättäillä rämpimiseen kahluuhaalarit jalassa!
Pilpasuon luontopolun pohjoispuolella sijaitseva Pilpaoja on hieno, pääosin luonnontilainen puro, jossa ei kartoituksissa havaittu olevan merkittävää kunnostustarvetta. Kuva: Elli Pesonen.
Kun suurin osa kansasta vietti kesälomiaan, PUHTI-hanke jalkautui virtavesien varsille tekemään kunnostustarvekartoitusta. Kartoituksen kohteena olivat turvetuotannon aiemmin kuormittamat vesistöt, joiden yläpuolisella valuma-alueella turvetuotanto on nykyisin jo päättynyt. Tällaisten vesistöjen kunnostamista voidaan rahoittaa myös JTF-rahoituksella. Kesän kartoituskohteiksi valikoituivat Iin Paskajoki, Kajaanin Leväjoki, Oulun Pilpaoja ja Miehonoja, Utajärven Savioja sekä Pudasjärven Hanhioja ja Alaoja.
Suoristetut uomanpätkät pienemmissäkään puroissa eivät ole epätavallinen näky. Puroja ja jokia on aikanaan suoristettu esimerkiksi tehostamaan tulvasuojelua ja puun uittoa sekä vastaamaan metsätalouden ja turvetuotannon kuivatustarpeeseen. Kuva: Elli Pesonen.
Kunnostustarvekartoitus on nimensä mukaisesti vesistön potentiaalisten kunnostuskohteiden kartoitusta. Koska tekoäly ei vielä toistaiseksi hallitse käytännön retkeilytaitoja ihmistä paremmin, työ tapahtuu kävelemällä vesistön reunaa pitkin sen alkupisteestä loppupisteeseen saakka. Tärkeimpiä maastossa havainnoitavia kohteita ovat koski- ja niva-alueet, metsäojat, mahdolliset suoristetut tai peratut osuudet sekä mahdolliset turvetuotannon kuormituksesta aiheutuneet haitat, kuten lietekertymät. Jatkossa kunnostustarvekartoituksesta saadut tiedot toimivat apuna päätöksenteossa ja varsinaisessa kunnostussuunnittelussa.
Field Maps -sovelluksessa kartalle lisätyt pisteet näkyvät ArcGIS Online -sivun karttatasossa. Kuva: Elli Pesonen.
Vaikka teknologia ei vielä päihitä perinteisestä maastossa kävelystä saatavia hyötyjä, kirjausmenetelmissä ollaan kynästä ja paperista siirrytty jo työpuhelimeen asennettavaan ”äppiin”. Kunnostustarvekartoituksissa käytettävä Field Maps-sovellus toimii ArcGIS Online-pohjaisesti, ja sen GPS-ominaisuus mahdollistaa karttamerkintöjen tekemisen paikan päällä. Maastossa tehtyjä merkintöjä voidaan myöhemmin tarkastella tietokoneella, kun ne näkyvät pisteinä ja viivoina automaattisesti oikeissa koordinaateissa.
Myös vuorikiipeilytaidot katsotaan maastotöissä eduksi. Kuva: Jaana Rintala.
Vaikka luonnontilaisuus oli kesän kartoituskohteissa monin paikoin selvästi heikentynyt, vastaan tuli myös useita positiivisia yllätyksiä. Pitkät luonnontilaiset kosket suoristettujen osuuksien välissä, tiheät näkinsammalkasvustot ja kauniit vanhat metsät saavat hetkeksi unohtamaan hyttysparvien kakofonian ja kahluuhaalareiden sisällä pistelevät havunneulaset. Piristystä maastopäiviin toivat myös enemmän tai vähemmän odottamattomat kohtaamiset massiivisten majavapatojen, jalkapallon kokoisten ampiaispesien ja metsän takaa hyökkäävien ukkosrintamien kanssa. Eikä ainakaan voi sanoa, etteikö olisi päässyt nauttimaan Suomen lyhyestä kesästä yltäkylläisyyteen saakka.
Viime aikoina sorateiden hoito on saanut osakseen kritiikkiä julkisuudessa. Tässä kirjoituksessa avataan hoidon periaatteita ja taustoja.
Soratien kunnostusta Pyhäjärvellä. Kuva Eetu Vattulainen.
Suomessa on noin 27 000 kilometriä sorateitä, mikä on merkittävä osa maantieverkostoa. Kuitenkin liikennesuoritteesta vain noin 2 % tapahtuu sorateillä. Tämä tarkoittaa, että suurin osa liikenteestä kulkee päällystetyillä teillä, erityisesti vilkkailla pääväylillä ja taajamien läheisyydessä.
Tienpitäjän tehtävänä on huolehtia koko maantieverkon liikennöitävyydestä – myös harvaan liikennöidyistä sorateistä. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että veronmaksajien varoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hoitotoimenpiteitä kohdennetaan ensisijaisesti sinne, missä liikennettä on eniten ja missä vaikutukset ovat suurimmat.
Pääteiden kuntoon ja hoitoon tienkäyttäjät ovatkin pääosin tyytyväisiä. Sen sijaan vähäliikenteisen verkon kuntoon ja hoitoon ollaan tyytymättömämpiä. Mitä pohjoisempaan ja idemmäksi Suomessa mennään, sitä enemmän vähäliikenteisen maantieverkon merkitys korostuu. Vaihtoehtoisia kulkumuotoja ei ole, ja etäisyydet ovat pitkiä.
Nykyisessä rahoitustilanteessa ELY-keskus tienpitäjänä joutuu priorisoimaan maanteiden hoidon ja kunnostamisen resurssit tarkasti. Vähäliikenteisemmillä teillä joudutaan siksi sallimaan enemmän huonokuntoisuutta. Turvallinen liikkuminen varmistetaan kuitenkin kaikilla teillä.
Kuva: Päivi Hautaniemi.
Miten sorateitä hoidetaan?
Sorateiden hoito on ympärivuotista ja sääolosuhteista riippuvaista. Hoitotoimenpiteillä vaikutetaan tien pinnan kuntoon ja sitä kautta ajomukavuuteen ja turvallisuuteen. Keskeisiä toimenpiteitä ovat:
tien muotoilu, pinnan tasaus ja paikkaaminen
sorastus ja pölynsidonta
pintakelirikon ja routavaurioiden hoito
ojien ja rumpujen kunnossapito
niitto ja vesakon raivaus
Keväällä soratien sulaessa ollaan pitkälti säiden armoilla. Kelirikosta voi tulla lyhyt, mikäli sää on kuiva ja tuulinen. Sateisena keväänä kelirikkokaudella tiet voivat mennä erittäin huonoon kuntoon. Silloin teiden pahempaa vaurioitumista ehkäistään painorajoituksilla ja liikennöinnin katkeaminen pyritään välttämään lisäämällä murskeita pehmeimpiin kohtiin, jos tie kestää murskeen ajoa. Oikein huonossa tilanteessa ei auta muu kuin odotella suosiollisia säitä ja tien kuivumista. Tien rungossa oleva routa sulaa ja voi aiheuttaa arvaamattomia muutoksia tien muotoon, josta varoitellaan kelirikkomerkein, yleensä pitkälle kesäkuuhun. Kun pintakelirikkovaihe on ohi, tien pintakerros muotoillaan tasaiseksi ja oikeaan kaltevuuteen, ja pölyämistä ehkäistään suolalla.
Kesällä hoitotoimet riippuvat säästä. Kuivina kausina pölynsidontaa voidaan joutua uusimaan, ja sateet voivat aiheuttaa runsasta kuoppaisuutta, jolloin tarvitaan tasausta. Raskaita tasoituksia ei tehdä kuivaan aikaan, koska tien pinta ei silloin kiinteydy ja siitä seuraa pitkäksi aikaa pölyämis- ja irtokiviongelmaa. Kesällä tehdään myös niittoa, vesakon raivausta, ojien perkauksia ja rumpujen uusimista.
Syksyllä valmistaudutaan talveen tasaamalla tien pinta ja lisäämällä tarvittaessa mursketta. Ilmastonmuutoksen myötä pintakelirikko on yleistynyt syksyisin, ja sen torjuminen on tärkeää ennen pakkasten tuloa. Syksyisin suurin haaste on löytää tien tasaamiselle oikea hetki, sillä tietä ei voi tasata liian märkänä eikä juuri ennen sateita, ettei tie mene liejuiseksi. Myöskään jäistä tietä ei voi enää tasata. Aikaikkuna työlle on monesti hyvin lyhyt. Pahin syksyn skenaario on pitkälle marraskuulle venyvä talven tulo, jossa lämpötilat sahaavat nollan molemmin puolin ja tie on jatkuvasti märkänä. Silloin tielle syntyy kuoppia ja mahdollisuuksia tasaamiseen on vähän.
Sorateitä koskevat palautteet; kaikki huomioidaan, mutta vain osa johtaa toimenpiteisiin
Tienkäyttäjät antavat aktiivisesti palautetta maanteiden hoidosta. Hoitokaudella 1.10.2024-1.10.2025 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta saatiin urakkaviestejä noin 12 500 kpl. Näistä noin 480 yhteydenottoa koski sorateiden hoitoa. Kaikki yhteydenotot käydään läpi, ja ne tarjoavat arvokasta tietoa tienpidon tilasta ja tienkäyttäjien kokemuksista. Kuitenkin vain osa palautteista johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin, sillä kunnossapidon sopimuksissa määräytyvä laatutaso ei aina vastaa tienkäyttäjien odotuksia.
Yksi yleisimmistä sorateiden hoidon palautteiden aiheista on sorateiden epätasaisuus, kuoppaisuus, joka herättää huolta ja turhautumista. Kuoppaisuutta voi esiintyä ilman, että se automaattisesti tarkoittaa poikkeamaa kunnossapidon sopimuksessa määritellystä laatutasosta. Tämä aiheuttaa ristiriitaa tienkäyttäjien kokemusten ja kunnossapidon käytäntöjen välillä.
Myös tienpitäjälle, eli Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle osoitetaan palautteita ja toimenpide-ehdotuksia, jotka liittyvät mm. maanteiden hoitoluokitukseen ja hoidon laatuvaatimuksiin, nopeusrajoituksiin sekä tieverkon kehittämiseen ja investointien kohdentamiseen. Vuonna 2024 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta saatiin noin 1 700 palautetta ja ehdotusta. Näistä noin 130 koski sorateiden hoitoa ja kuntoa.
Tienkäyttäjien yhteydenottoja vastaanotetaan siis kahdessa eri kanavassa: osa ohjautuu suoraan urakoitsijalle, osa taas ELY-keskukselle tilaajatehtävien hoitoon.
Urakoitsijalle suunnatut palautteet koskevat konkreettisia ja kiireellisiä kunnossapidon epäkohtia, kuten kuoppia, lanaustarvetta tai liukkautta. Palautteet ohjautuvat suoraan maanteiden hoidon urakoitsijoille.
Tilaajalle suunnatut palautteet ja toimenpide-ehdotukset liittyvät laajempiin ja pidemmän aikavälin kysymyksiin, kuten hoitoluokkiin, päällystämistarpeisiin tai liikenneturvallisuuteen sekä tieverkon kehittämiseen ja investointien kohdentamiseen. Näitä palautteita hyödynnetään esimerkiksi suunnittelussa.
Kuka pitää tiet kunnossa – ja miten tienkäyttäjä voi antaa palautetta?
ELY-keskukset hankkivat maanteiden kunnossapidon urakoitsijoilta laatuvastuullisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ELY-keskus ja urakoitsija sopivat, missä kunnossa tien pitää olla, mutta eivät määrittele tarkasti, miten kunnossapito tulee suorittaa. Urakoitsija toteuttaa tienpidon parhaaksi katsomallaan tavalla.
Hoitourakoitsija tarkastaa alueensa soratiestön säännöllisesti ja tekee tarvittavat hoitotoimenpiteet laatutason säilyttämiseksi. Kelirikkoaikana pehmenneissä kohdissa sorateiden normaalit laatuvaatimukset eivät ole voimassa. ELY-keskusten maanteiden hoidon projektipäälliköt sekä erilliset pistokoevalvontakonsultit valvovat urakoitsijoiden toimia pistokokein. Laajan tieverkon takia ei jokaista tiejaksoa voida valvoa jatkuvasti paikan päällä.
Tienkäyttäjillä on mahdollisuus ilmoittaa tien kunnossa havaitsemistaan puutteista. Ilmoitukset välitetään tietä hoitavalle urakoitsijalle, joka ottaa ne huomioon hoitotoimenpiteitä kohdentaessaan. Ilmoitukset eivät kuitenkaan ole tilauksia, joiden mukaan urakoitsija automaattisesti ryhtyy välittömiin korjaustoimenpiteisiin. Tien kunnosta ja hoidosta saatuja palautteita hyödynnetään tienhoidon suunnittelussa sekä valvonnassa.
Tienpitäjänä haluamme olla avoimia ja kuunnella palautetta. Sorateiden hoito on osa maanteiden hoidon laajempaa kokonaisuutta, jossa pyritään palvelemaan koko yhteiskuntaa mahdollisimman tasapainoisesti ja vastuullisesti – määrärahojen puitteissa. Sorateiden hoito on tasapainottelua resurssien, sääolosuhteiden ja käyttäjäkokemusten välillä.
Liikenne ja infrastruktuuri, kehittämispäällikkö Päivi Hautaniemi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja kunnossapitovastaava Joona Peltoniemi Lapin ELY-keskus
Ilmoituksen tien liikennettä vaarantavasta huonosta kunnosta voi tehdä Tienkäyttäjän linjalle puh. 0200 2100 (auki 24/7).
Voit jättää viestin Palauteväylä-palvelussa osoitteessa: www.palautevayla.fi
Fintraffic Mobiili -sovelluksen avulla voit helposti ilmoittaa tien kuntoon liittyvistä havainnoista. Voit myös antaa yleisempää palautetta tai tehdä toimenpide-ehdotuksen. Sovellus tarjoaa myös ajantasaiset tiedot mm. kelikameroista, tietöistä, ruuhkista ja ajokelistä. Lataa Fintraffic Mobiili maksutta sovelluskaupasta.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoitusyksikkö onnittelee yrittäjiä merkkipäivän johdosta. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on tukenut vuosien varrella useita tuhansia yrittäjiä ja edistänyt heidän kehittämistään ja investointejaan neuvoen, sparraten ja avustuksia myöntäen.
Työ yrittäjyyden edistämiseksi jatkuu entistä vahvempana tulevissa elinvoimakeskuksissa, jotka aloittavat toimintansa 1.1.2026. Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen toimialueena tulee olemaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat. Pohjois-Suomen elinvoimakeskus myöntää yrityksen kehittämisavustusta myös Lapin maakunnassa toimiville yrityksille samaan tapaan kuin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoitusyksikkö nytkin tekee. Avustusmuodot eivät muutu elinvoimakeskusten perustamisen myötä, mutta neuvontaan, sijoittumiseen ja investointien edistämiseen panostetaan jatkossa enemmän.
Kuluva syksy on rahoitusyksikössä työn täyteinen. Elinvoimakeskuksen rakentamisen lisäksi valtioneuvosto tulee päättämään kuluvan vuoden aikana komission antaman ReArm Europe -ehdotuksen käyttöönotosta. Mikäli ehdotus otetaan käyttöön, tulee nykyinen Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelma laajenemaan kahdelle uudella toimintalinjalla, jotka kohdistuvat puolustusteollisuuden kapasiteetin vahvistamiseen ja sotilaallisen liikkuvuuden edistämiseen. Ohjelman kokonaiskehys ei muutu, jolloin määrärahat otettaisiin nykyisistä toimintalinjoista. Käytännössä se tarkoittaisi määrärahojen merkittävän pienemisen johdosta entistä tarkempia ja tiukempia linjauksia avustuksen myöntämiseen ja mahdollisesti määräaikaisten hakujen lisääntymiseen. Määrärahat ovat pilkkoutuneet tällä hetkellä EAKR:ssä kuuteen erityistavoitteeseen ja lisäksi JTF-ohjelmaan eli yhteensä seitsemään osaan. Määrärahojen vähentyessä suurien investointien rahoittaminen ohjelmakauden loppupuolella on aiempaa huomattavasti haasteellisempaa.
Kehotammekin yrityksiä käynnistämään suunnitelmissa olevat hankkeet nopeasti ja hyödyntämään avoinna olevia hakuja. Kasvun Kiitorata ja Pk-yritysten tutkimus- ja kehittämishankkeiden sekä uuden teknologian hyödyntämisen -haut päättyvät 26.9.2025. Jatkuvat yritystukihaut päättyvät puolestaan poikkeuksellisesti jo marraskuun lopussa. Meillä ei ole vielä tiedossa, miten pian saamme ensi vuonna uudet haut auki. Hakukatko on joka tapauksessa tavanomaista pidempi. Muistathan ottaa yhteyttä yritysasiantuntijaan ja käydä etukäteiskeskustelut ennen hakemuksen lähettämistä!
Euroopan komissio on julkaissut budjettiesityksen monivuotiseksi rahoituskehykseksi 2028–2034. Rahoitusyksikkö ja tuleva Pohjois-Suomen elinvoimakeskus ovat tiiviisti mukana uuden rahoituskauden valmistelussa, jotta meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus tukea alueemme yrittäjiä.
Kiireisestä syksystä huolimatta olemme teitä yrittäjiä varten ja haluamme aidosti edistää yritystenne kasvua ja kansainvälistymistä.
Rahoitusyksikön päällikkö Pasi Loukasmäki Johtava yritysrahoitusasiantuntija Anne Pulkkinen
Nousevat lämpötilat ja niiden myötä voimistuvat sään ääri-ilmiöt vaikuttavat lajeihin ja niiden elinympäristöihin. Ilmaston muuttuminen on otettava huomioon, kun laaditaan maakunnallisia luonnon monimuotoisuusohjelmia, ns. LUMO-ohjelmia. Mitä paremmin luonto voi, sitä paremmin se sietää muuttuvia oloja.
Kosteikkorakentaminen on esimerkki ilmastotyötä tukevasta toiminnasta, joka ylläpitää ja parantaa luonnon monimuotoisuutta.
Ilmastoriskit luonnolle on tunnistettava
Maankäytön muutokset, rakennetun ympäristön leviäminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen sekä muu ihmistoiminta vähentävät lajien elintilaa ja heikentävät luontotyyppejä. Ilmaston lämpeneminen voimistaa luontokatoa ja vaarantaa luonnon monimuotoisuutta.
Ilmastonmuutoksen seurauksena kuivuus- ja hellejaksot voimistuvat. Talvella vesisateet lisääntyvät, ja vesi huuhtoo maa-ainesta ja ravinteita vesistöihin. Olosuhteiden muuttuessa syntyy tilaa uusille vieraslajeille, tuholaisille ja taudinaiheuttajille niin maalla kuin vedessä. Nämä muutokset heikentävät ketjureaktion lailla myös ekosysteemipalveluita, kuten hiilensidontaa, kasvien pölytystä tai luonnon virkistysarvoja.
Kun tunnistamme ilmastoriskit, voimme ennakoida muutoksia ja suunnitella toimintaa ajoissa niin, että ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset vähenevät. Tästä hyötyvät sekä ihminen että luonto.
Ilmastotoimet tukevat luontotyötä
Ilmastoriskeihin sopeutumiseen ja hiilipäästöjen vähentämiseen on olemassa useita keinoja. Monet niistä tukevat samanaikaisesti luonnon monimuotoisuutta.
Toimenpiteitä on kuvattu ilmastolakiin kirjatuissa ilmastosuunnitelmissa, joita ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (KISS2030), maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma (KAISU). Useilla toimilla tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamista, mikä parantaa mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta ja toisaalta sopeutua uusiin oloihin.
Ilmastonmuutoksen hillintä maankäyttösektorilla, ennen kaikkea maa- ja metsätaloudessa, tarkoittaa hiiltä sitovien ja hiilivarastoja ylläpitävien toimien edistämistä. Kosteikkorakentaminen ja heikkotuottoisten turvemaiden vettäminen ovat tavoiteltavien toimien kärjessä.
Sopeutumista lämpenevään ilmastoon tukee peltomailla varsinkin maan kasvukunnosta huolehtiminen. Tässä avuksi ovat esimerkiksi ympärivuotinen kasvipeite ja luonnonmukaisen vesienhallinnan menetelmät. Metsämailla sopeutumista voi edistää muun muassa kasvattamalla sekapuuston osuutta ja lisäämällä lahopuuston määrää.
Laiduntavat eläimet lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Kuva: Pia Lehmusvuori.
Maankäyttöä ja sen muutoksia on suunniteltava kokonaisvaltaisesti niin, että taloudellisen kannattavuuden lisäksi tavoitellaan ilmasto- ja luontohyötyjä. Tärkeää on pitää huolta lajien elinympäristöjen yhtenäisyydestä niin, että lajeilla on mahdollisuus liikkua alueiden välillä.
Elinympäristöjen yhtenäisyyttä voidaan parantaa muun muassa valuma-aluelähtöisen suunnittelun avulla. Riittävällä suunnittelulla voidaan parhaimmillaan sovittaa yhteen erilaisia maankäytön tavoitteita ja kohdistaa toimenpiteitä niin, että yhteiset hyödyt lisääntyvät.
Kaikki edellä mainitut toimet tukevat sekä luonnon monimuotoisuuden että ilmastosuunnitelmien KAISU:n, MISU:n ja KISS2030:n tavoitteita.
Alueellisissa LUMO-ohjelmissa otetaan huomioon ilmastosuunnitelmat
Useilla alueilla on käynnistynyt tai käynnistymässä maakunnallisten luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelmien laadinta. Näissä LUMO-ohjelmissa on tärkeä tunnistaa ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Luonnonsuojelulain 13 §:ssä todetaankin, että ohjelmien valmistelussa on otettava huomioon ilmastolaissa tarkoitetut ilmastosuunnitelmat.
Luonnonsuojelulain kirjauksen toteutumista helpottamaan laadimme ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä koosteen ilmastosuunnitelmissa mainituista luonnon monimuotoisuutta koskevista keskeisistä kohdista. KAISU:n muista kuin maatalousteksteistä koostetta täydensivät Pirkanmaan ELY-keskuksen ilmastoerikoistumisen asiantuntijat. Kooste on toimitettu ELY-keskusten LUMO-ohjelmien koordinaattoreille. Tarvittaessa saat lisätietoa koosteesta myös meiltä. Toivomme, että koosteesta on apua LUMO-ohjelmien valmistelussa.
Mari Lappalainen ja Pia Lehmusvuori, ilmastoasiantuntijat Sähköposti: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö
Kirjoittajista Pia Lehmusvuori (vas.) on luonnonvara-alojen ilmastonmuutokseen sopeutumisen asiantuntija. Mari Lappalainen (oik.) työskentelee valuma-aluesuunnittelun asiantuntijana edistäen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista että sen hillintää.
ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön tehtävänä on edistää kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman, maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman sekä maatalouden toimien osalta keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman toimeenpanoa. Lue lisää (ely-keskus.fi/ilmastoyksikko)
Valuma-aluelähtöinen vesienhallintakoulutus järjestettiin osana vesiosaamisen kehittämishanketta 19.11.2024-24.4.2025. Vesiosaamisen kehittämishankkeen tarkoituksena on vahvistaa työelämässä olevien vesialan asiantuntijoiden ja ammattilaisten osaamista tilaamalla ja toteuttamalla koulutusta. Lisäksi tarkoituksena on houkutella alalle uusia osaajia. Valuma-aluelähtöisen vesienhallinnan koulutus oli vesiosaamisen kehittämishankkeen seitsemäs täydennyskoulutuskokonaisuus.
Perustiedot koulutuksesta
Valuma-aluelähtöinen vesienhallinta on olennainen osa sekä vesiensuojelua että kestävää ympäristön- ja vesienhoitoa. Samalla voidaan ylläpitää ja vahvistaa luonnon hiilivarastoja sekä vähentää ilmastoriskejä. Kokonaisvaltaisella suunnittelulla voidaan sovittaa yhteen sekä vesienkäytön että luonnonhoidon tavoitteet. Koulutus tarjosi ajankohtaista tietoa ja asiantuntijaluentoja vesienhallinnan eri osa-alueista ja eri toimintaympäristöissä sovellettavista työkaluista. Läpileikkaavana teemana koulutuskokonaisuudessa kulkivat valuma-aluelähtöisyys ja toimenpiteiden vaikuttavuus.
Koulutuksen toteutti Tapio palvelut Oy yhteistyössä XAMKin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa. Koulutuksen suunnitteluryhmään kuuluivat näiden lisäksi asiantuntijat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta, Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta.
Koulutus koostui 12 Teams-tilaisuudesta, joiden sisällöt koostuivat maa- ja metsätalouden sekä rakennetun ympäristön vesienhallinnasta, ennallistamisesta, vaikuttavuudesta, mallinnuksesta ja paikkatiedosta sekä osallistumisesta ja yhteistyöstä (kuva).
Koulutuksen toteutuskaavio.
Koulutuksen tavoitteet: • Ymmärtää valuma-alueen käsitteen sekä ominaisuuksien vaikutuksen veden liikkeeseen ja sen laatuun. • Ymmärtää, mitä tarkoitetaan valuma-aluelähtöisellä vesienhallinnalla ja millaisia tavoitteita ja hyötyjä sen kautta voidaan saavuttaa. • Tietää ja tunnistaa millaisia työkaluja ja menetelmiä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on käytössä. • Tuntee tärkeimmät maa- ja metsätaloudessa ja rakennetussa ympäristössä käytettävät vesienhallinnan ratkaisut ja niiden suunnitteluperiaatteet. • Ymmärtää valuma-alueilla tapahtuvien toimien kytkeytymistä toisiinsa ja havainnoi omaa työtään osana tätä kokonaisuutta.
Koulutuksessa oli noin 165 osallistujaa, joista 120 oli ELYläisiä. Muita osallistujatahoja edustivat mm. Syke, kunnat, kaupungit, säätiöt ja suojeluyhdistykset. Koulutus oli laajuudeltaan 2 opintopistettä ja se koostui luennoista sekä henkilökohtaisista opintopäiväkohtaisista tehtävistä. Lisäksi tehtiin neljä koulutuksen vaikuttavuutta lisäävää tehtävää. Osallistujista 56 suoritti opintopisteitä.
Mietteitä ja kehittämisajatuksia koulutuksen toteutuksesta
Koulutuksen teemoista kerättiin osallistujilta välipalautetta heti luentopäivien jälkeen ja koulutuksen lopuksi oli mahdollista antaa palautetta koko kokonaisuudesta erillisessä kyselyssä. Vastausten perusteella koulutus sai yleisarvosanaksi 4,15 (arvoasteikko 1 = huono, 5 = erittäin hyvä). Teemakohtaisista sisällöistä parhaat arvosanat saivat valuma-aluetason vaikuttavuus, rakennetun ympäristön vesienhallinta, ennallistaminen ja metsätalouden vesienhallinta.
Toteutuksena puolenpäivän mittaisia koulutuspäiviä pidettiin pääsääntöisesti hyvinä, koska niitä on helpompi lomittaa muiden työtehtävien joukkoon. Osa vastaajista koki luentotahdin kuitenkin liian kuormittavana ja luentojen oheen osa kaipasi pienryhmäkeskusteluja sekä maastokäyntejä. Muutamissa palautteissa toivottiin edes yhtä lähitapaamista kasvokkain. Verkostoituminen ja tutustuminen olisi varmasti saanut puhtia livetilaisuudesta. Onneksi chat-keskustelut kävivät vilkkaana etätoteutuksessamme. Tulevia koulutuksia ajatellen on silti hyvä suosia etätoteutuksissakin vähintään yhtä kasvokkain tapaamista.
Luentokohtaisten tehtävien ja vaikuttavuustehtävän kautta osallistujat pääsivät pohtimaan ja sanoittamaan ajatuksiaan koulutuksen teemoista hieman syvällisemmin omiin työtehtäviinsä peilaten. Tehtävissä tuli esiin useita erinomaisia huomioita ja oivalluksia. Tehtävien perusteella osallistujat olivat käyneet keskustelua omissa organisaatioissaan esim. työkavereiden ja esihenkilöiden kanssa ja pohtivat koulutuksessa opittujen aihepiirien hyödyntämistä omissa työtehtävissään ja miten koulutuksessa opittua voisi jakaa omassa organisaatiossa laajemmalle. Oppimisen näkökulmasta tällainen ajatustenvaihto ja vaikuttavuuspohdinta on tärkeää.
Osallistujien kokemukset ovat samansuuntaisia kuin muissakin vesiosaamisen kehittämishankkeen täydennyskoulutuksissa. Laajan osallistujajoukon erilaisten tarpeiden ja toiveiden huomiointi koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on koettu haasteeksi myös aikaisemmissa koulutustoteutuksissa. Tasapainottelua on tehty laaja-alaisen ja toisaalta syvällisen tietotarpeen välillä. Syventävää oppimista on tuettu erilaisten tehtävien avulla.
Valuma-aluelähtöinen vesienhallinta on teemana laaja-alainen ja pitää sisällään valtavan määrän tietoa ja huomioitavia asioita. Koulutuksen tavoitteena oli jakaa osallistujille näkemystä valuma-aluelähtöisestä toimenpiteiden suunnittelusta ja toteutuksesta sekä johdattaa osallistujia tiedon lähteille ja lisätä osallistujan valmiuksia tunnistaa valuma-aluelähtöisyyden yhtymäpintoja omiin työtehtäviin.
Koulutuksen tiivis aikataulu ei valitettavasti mahdollistanut syvällistä tutustumista jokaiseen koulutuksen teemaan. Pohdittavaksi jää, onko tulevissa koulutuksissa tarvetta pureutua syvemmälle joihinkin teemoista. Jatkokoulutuksina palautteiden perusteella toivottiin nykyisen teoriapainotteisen koulutuksen rinnalle käytännönläheisiä koulutuksia suunnittelutyön tueksi sisältäen mm. maastotyötä, rakenteiden sijoittamista ja mitoittamista sekä mallinnusosaamista.
Vesiosaamisen kehittämishankkeen koulutuksilla pyritään tukemaan ensisijaisesti työelämässä olevien asiantuntijoiden ammatillisen osaamisen kehittymistä. Vesiosaamisen kehittämishankkeen täydennyskoulutukset ovat tuottaneet oppia myös koulutuksen suunnittelijoille. Hankkeessa on opittu koulutus koulutukselta lisää mm. sisällönsuunnittelusta ja koulutusten koordinoinnista.
Kaikkia vesiosaamisen kehittämishankkeen koulutuksia on edeltänyt tarvekartoitus, jolla selvitetään koulutukseen osallistuvien asiantuntijoiden tietotarpeita sekä toiveita koulutuksesta. Valuma-aluelähtöisen vesienhallintakoulutuksen toteutusta tuki tarvekartoituksen lisäksi tiivis ja hyvä yhteistyö Tapio Palvelut Oy:n ja koulutuksen suunnitteluryhmän välillä.
Kirjoittajat: Milla Torkkel, vesitalousasiantuntija, vesiosaamisen kehittämishankkeen projektipäällikkö, Kainuun ELY-keskus Markus Saari, ympäristöasiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Anne-Mari Rytkönen, johtava vesitalousasiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Henri Vaarala, ylitarkastaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Mari Lappalainen, ilmastoasiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Essi Hillgren, ohjelmapäällikkö, Varsinais-Suomen ELY-keskus Eeva Nuotio, johtava vesitalousasiantuntija, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Jouko Lehtoviita, senior advisor, koulutuskoordinaattori, Tapio Palvelut Oy Mika Marttunen, ryhmäpäällikkö, Suomen ympäristökeskus
Oulu tarjoaa tuhansille kansainvälisille osaajille ja heidän perheilleen paitsi työmahdollisuuden – myös mahdollisuuden kuulua joukkoon. Mutta miten varmistamme, että he jäävät, menestyvät ja tuntevat olonsa aidosti tervetulleiksi?
Yhteisöllisyyttä ja arjen hyvinvointia Hupisaaressa – pyöräily tarjoaa luontevan tavan tutustua ympäristöön ja kohdata ihmisiä.
Yli 10 000 kansainvälistä osaajaa on valinnut Oulun kodikseen viimeisen kymmenen vuoden aikana (Ulkomaan kansalaisia, 2024, Tilastokeskus). Mutta todellinen kysymys kuuluu: kuinka moni heistä jää pysyvästi?
Kun globaali liikkuvuus muuttaa työelämää, Oulun seutu on ottanut askeleita tukeakseen kansainvälisiä osaajia ja heidän perheitään. Äskettäisessä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen työpajassa alueen toimijat kokoontuivat arvioimaan, mikä toimii – ja mitä tulisi vielä kehittää – liittyen muuttoon, kotoutumiseen ja pitovoimaan. Mukana oli edustajia Oulun kaupungista, oppilaitoksista, järjestöistä, yrittäjiä edustavista tahoista, kauppakamarista, International Housesta, sekä EURES-asiantuntijoita. Keskustelu keskittyi neljään keskeiseen vaiheeseen kansainvälisen osaajan polulla.
Valmistautuminen ennen muuttoa
Muuttopolku alkaa kauan ennen rajojen ylittämistä. Moni osaaja saapuu epärealistisin odotuksin ja pirstaleisen tiedon varassa. Oulussa International House Oulu tarjoaa alkuvaiheen tukea sekä kansainvälisille osaajille että työnantajille kansainväliseen rekrytointiin. Tieto on kuitenkin hajallaan, ja palveluiden saatavuus riippuu yhä liikaa oleskeluluvan tyypistä – ei yksilöllisistä tarpeista.
Työpajaan osallistuneet ideoivat yhteistä digitaalista alustaa, joka kokoaisi yhteen kaikki ennen muuttoa tarvittavat resurssit – käytännön oppaat, työnantajien tarkistuslistat ja perehdytyspaketit myös perheenjäsenille. Yksilölliset palvelupolut ja hyväksi todettujen yhteistyömallien laajentaminen – myös pienille työnantajille – vahvistaisivat tukirakenteita.
Palveluiden viidakossa
Suomeen saapuessaan moni osaaja kohtaa sekavan palveluverkoston, jota on vaikea ymmärtää tai hyödyntää. Myös kotoutumisen ammattilaiset kokevat vaikeaksi hahmottaa palveluiden vastuunjakoa. Pienillä työnantajilla on usein vaikeuksia tarjota riittävää perehdytystä ja tukea kotoutumiseen.
Alueen toimijat kokevat tarpeelliseksi kehittää visuaalinen ja käyttäjäystävällinen palvelukartta, joka selkeyttää palveluiden vastuutahot. Samalla vertaistuki ja kohdennetut perehdytyspaketit vahvistaisivat työnantajien valmiuksia, erityisesti pk-yrityksissä. Alueellisesti yhtenäiset perehdytysmateriaalit varmistaisivat tasalaatuisuuden ja ehkäisevät päällekkäistä työtä.
Puolisoiden ja lasten tarpeet esiin
Kotoutuminen ei pääty työpaikalle. Perheenjäsenet – erityisesti puolisot ja lapset – jäävät usein valtavirran ulkopuolelle, kohtaavat kielimuurin ja epäselvät reitit koulutukseen tai palveluihin.
Oulussa on jo hyviä palveluita, kuten kansainvälinen koulu ja ”Kotoa työelämään” -hanke kotivanhemmille. Tarvitaan kuitenkin lisää: joustavampi pääsy ammatillisiin opintoihin, laajennetut puoliso-ohjelmat ja osallistavat yhteisötapahtumat. Palvelutiedon on oltava saatavilla englanniksi ja selkeästi koordinoituna. Kun perheitä kuullaan palveluiden suunnittelussa, ratkaisut vastaavat todellisiin tarpeisiin.
Kotoutumista arjessa
Todellinen kotoutuminen tapahtuu usein vapaa-ajalla – harrastuksissa, ystävyyssuhteissa ja yhteisöllisissä kohtaamisissa. Oulussa on monia mahdollisuuksia: Villa Victorin tapahtumat, kansainvälinen kahvila, urheiluseurat, naisten verkostot ja vertaistoiminta. Silti tieto näistä ei aina tavoita uusia tulijoita, erityisesti englanniksi.
Ratkaisuksi ehdotetaan yhteistä vapaa-ajan ja verkostoitumisen alustaa, josta voi helposti löytää tapahtumia ja ryhmiä kiinnostuksen mukaan – esimerkiksi perhe-elämä, urheilu tai yrittäjyys. Ruoka, kulttuuri ja harrastukset yhdistävät aidosti. Ystäväperhe- ja mentorimallit vahvistavat vuorovaikutusta kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä.
Monialainen yhteistyö ja digitaaliset työkalut sitovat nämä kokonaisuudet yhteen. Viisaalla koordinoinnilla ja inklusiivisilla käytännöillä Oulu voi olla mallialue kansainvälisten osaajien vastaanottamisessa – ei vain saapuessa, vaan juurtumisen tukemisessa.
Mennään eteenpäin – yhdessä
Oulun seutu tarjoaa jo nyt vahvan perustan kansainvälisille osaajille ja heidän perheilleen. Mutta aito kotoutuminen edellyttää yhteistyötä meiltä kaikilta – työnantajilta, palveluntarjoajilta, asukkailta ja uusilta tulijoilta.
Palveluntarjoajille ja sidosryhmille:
Tule mukaan! Tee yhteistyötä sektorirajat ylittävissä projekteissa, jotka parantavat palveluiden koordinointia.
Jaa omia työkaluja. Osallistu yhteisiin alustoihin ja auta kartoittamaan paikallisia palveluja ja tapahtumia.
Avaa verkostosi. Ryhdy mentoriksi, järjestä ystäväperheiltoja tai tue vertaistoimintaa.
Panosta saavutettavuuteen. Varmista, että palvelut ja viestintä ovat ymmärrettäviä ja monikielisiä – ja että ne huomioivat perheiden moninaisuuden.
Kansainvälisille osaajille ja perheille:
Rakenna verkostoja. Osallistu paikallisiin tapahtumiin, kerhoihin ja yhteisöihin – esimerkiksi Villa Victoriin!
Pyydä apua. Ota yhteyttä International House Ouluun tai kuntasi kotoutumisen yhteyshenkilöön.
Anna palautetta. Kokemuksesi auttavat kehittämään palveluita paremmiksi.
Ota perhe mukaan. Tue puolison ja lasten koulutus-, työ- ja yhteisöpolkuja.
Rakennetaan yhdessä – ei vain työvoimaa, vaan yhteisö.
Nallikarin majakka – suunnannäyttäjä uudessa elämänvaiheessa.
Kamal Singh Asiantuntija, kansainvälisyys- ja kotoutumispalvelut Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
Kesän tietyöt ovat täydessä vauhdissa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Maanteillä tehdään päällystystöitä, siltoja uusitaan ja korjataan sekä investointihankkeita viedään eteenpäin. Työmaiden kohdalla liikennettä ohjataan varoitusmerkein ja nopeuksia alennetaan sekä liikenneturvallisuuden että työturvallisuuden varmistamiseksi. Tienpitäjä toivoo tienkäyttäjiltä malttia työmaiden kohdalla – kaikki työ tähtää liikkumisolosuhteiden parantamiseen!
Päällystystöitä ja siltojen kunnostusta
Eduskunta on myöntänyt lisärahoitusta korjausvelan kasvun hillitsemiseksi myös tälle vuodelle. Painopiste on edelleen päällysteiden uusimisessa, mutta osa rahoituksesta kohdistuu myös huonokuntoisten siltojen korjaukseen. Tänä kesänä päällystetään noin 320 kilometriä maanteitä, joista noin 30 km on jalankulku- ja pyöräilyväyliä. Tänäkin vuonna pystymme päällystämään kaikkein vilkkaimman verkon osan lisäksi myös paljon keskivilkasta tiestöä, ja saamme tehtyä muutamia rakenteen parantamiskohteita vähäliikenteisemmällä tieverkolla.
Korjausvelkarahoituksen turvin pääsemme tänä vuonna korjaamaan myös pintaa syvemmältä – se tarkoittaa, että pelkän asfaltin uusimisen lisäksi on muutamissa kohteissa mahdollisuus parantaa myös tien rakenteita. Myös siltojen kunto-ongelmat ovat usein näkymättömissä: ne eivät välttämättä näy tienkäyttäjälle päällepäin, mutta vaativat silti toimenpiteitä turvallisuuden ja pitkäikäisyyden varmistamiseksi.
Valtatielle 4 Iin Kuivaniemellä rakennetaan kokonaan uusi silta. Uusi silta on pidempi ja leveämpi kuin nykyinen, ja siihen tulee nelimetrinen jalankulku- ja pyöräilyväylä. Työmaan kohdalla liikenne ohjataan kiertotielle. Valmista on syksyllä 2026.
Kuivajoen sillan kiertotie valtatiellä 4 Iissä. Kuva Henri Maarala.
Hyrynsalmella on käynnissä Tiikkajansalmen sillan kaksivuotinen peruskorjaus. Silta korjataan kaista kerrallaan ja liikenne ohjataan liikennevalo-ohjauksella yhdelle kaistalle.
Tiikkajansalmen silta, kannen muotovalu 21.5.2025. Kuva Henri Maarala.
Lisäksi vesistösiltoja korjataan Nivalassa ja Pyhäjärvellä ja kahdeksan huonokuntoista putkisiltaa uusitaan eri puolilla aluetta. Ylläpidollisia siltatöitä tehdään noin 20–30 kohteessa.
Turpeenojan putkisilta Siikajoella, uusien putkien asennusta 10.6.2025. Kuva Juha Typpö.
Maanteillä tehdään myös muita parannustöitä. Jalankulku- ja pyöräilyväyliä rakennetaan Oulaisiin ja Kalajoelle. Oulussa parannetaan liittymäjärjestelyjä ja rakennetaan alikulkuja Oulun seudun MAL-sopimuksen mukaisesti valtatiellä 20 Purontien kohdalla ja valtatiellä 22 Pikkaralassa. Kalajoella tehdään liittymäjärjestelyjä valtatiellä 8 osin EAKR-rahoituksella ja Vaalassa uusitaan rumpuja Nuojuankoskentiellä.
Muita parannustöitä
Valtatie 22, Pikkarala, Oulu, liittymäjärjestelyt ja alikulku: 20.5.2025 kiertotie ja 9.6.2025 alikulun peruslaatan valu. Kuvat Harri Hoppula.
Valtatiellä 8 Kalajoella parannetaan Satamatien liittymää erikoiskuljetusten tarpeisiin, kuva Janne Sundqvist 3.6.2025. Lisäksi rakennetaan jalankulku- ja pyöräilyväylää (EAKR) sekä korjataan valtatien kiertoliittymiä, kuva Juha Typpö 2.6.2025.
Minkälaisia vaikutuksia maatuulivoimarakentamisella on alueemme pintavesiin? Vesistövaikutukset ovat vaikutustyyppi, joka jää usein vähemmälle huomiolle tuulivoimarakentamisen vaikutuksista puhuttaessa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöyksikkö julkaisi esiselvityksen, jonka tavoitteena oli kerätä tietoa muun muassa viranomaisten, hankkeista vastaavien, konsulttien ja muiden aiheesta kiinnostuneiden käyttöön. Selvitystä jatketaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteishankkeessa.
Kuva: Anne-Mari Rytkönen.
Pohjois-Pohjanmaa on tuulivoimarakentamisen keskiössä – maankäytön yhteisvaikutukset kasautuvat valuma-aluetasolla
Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuu lähes 40 % kaikista maamme tuulivoimaloista, ja tuulivoimatuotannon arvioidaan kaksinkertaistuvan nykyisestään vuoteen 2030 mennessä. Suurista rakentamismääristä huolimatta maatuulivoimarakentamisen mahdolliset vaikutukset pintavesiin ovat yhä huonosti tunnettuja. Hankkeiden sijoittuessa entistä lähemmäs toisiaan myös niiden yhteisvaikutukset kasvavat. Vaikka yksittäisen hankkeen vaikutus ei olisi merkittävä, vaikutukset kasautuvat muiden hankkeiden sekä kaiken valuma-alueen aikaisemman maankäytön kanssa.
Pohjois-Pohjanmaalla tuulivoimahankkeet sijoittuvat pääasiassa maakunnan eteläosiin. Samoilla alueilla pintavesimuodostumien tila on heikentynyt etenkin maankuivatuksen, maa- ja metsätaloudesta sekä turvetuotannosta aiheutuvan kuormituksen sekä hydrologisten muutosten vuoksi. Esimerkiksi Kalajoelta Temmesjoelle ulottuvalla suunnittelualueella suurin osa vesimuodostumista ei joko ole saavuttanut hyvän ekologisen tilan tavoitetta tai niiden tila on riskissä heiketä. Vesienhoidossa tavoitteena on vähintään hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen kaikissa vesimuodostumissa. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että uudet hankkeet eivät osaltaan hidasta tilatavoitteiden saavuttamista jo valmiiksi kuormitetuissa vesistöissä.
Oulujoen-Iijoen vesienhoidon suunnittelualueella tuulivoimarakentaminen painottuu lähelle vesimuodostumia, joiden hyvän ekologisen tilan tavoitetta ei ole vielä saavutettu. Tuulivoimahankkeiden tilanne 4/2024.
Vesistövaikutukset ovat moniulotteisia, kertautuvia ja usein vaikeita arvioida
Monista muista vaikutustyypeistä poiketen tuulivoimarakentamisen pintavesiin kohdistuvat vaikutukset eivät ole pistemäisiä, vaan ne voivat näkyä laajasti koko uomaverkoston tasolla. Tuulivoimahankkeissa rakennetaan ja peruskorjataan kantavia tieverkkoja, perustetaan laajoja pystytyskenttiä ja kaivetaan uusia ojia. Kohteesta riippuen rakentamisesta voi aiheutua hydrologisia muutoksia, vesistökuormituksen kasvua sekä muutoksia uomissa ja rantavyöhykkeissä.
Valuma-alueen hydrologiaa voivat muuttaa pitkäaikaisesti tai pysyvästi esimerkiksi metsän hakkuiden ja tiiviin pinnan lisääntymisen aiheuttamat valunnan muutokset, veden nopeampi poistuminen valuma-alueelta uusia ojia pitkin sekä virtausreittien katkeaminen tierakentamisen vuoksi. Maanmuokkauksesta, ojituksista ja mahdollisista voimaloiden perustusten massanvaihdosta aiheutuu etenkin turvevaltaisilla alueilla ja eroosioherkällä maaperällä lyhyt- ja pitkäaikaista kiintoaine-, ravinne- ja orgaanista kuormitusta. Lisäksi happamilla sulfaattimailla toimiessa riskinä on vesistöjen happamoituminen. Uomien tilaan voivat vaikuttaa esimerkiksi koneilla tehtävät vesistöylitykset, tierumpujen toteutustapa sekä rantavyöhykkeen muuttaminen. Kaikilla edellä mainituilla tekijöillä on vaikutusta vesieliöstön elinympäristöjen laatuun ja määrään, ja sitä kautta vesistön ekologiseen tilaan.
Puronvarsille tulee jättää riittävän leveät suojavyöhykkeet. Kuvassa voimalan pystytyskenttä sijaitsee lähellä puroa, jolloin puustoinen vyöhyke jää kapeaksi. Kuva: Anne-Mari Rytkönen.
Vaikutusmekanismit ovat monimutkaisia ja niiden merkitys vaihtelee alue- ja hankekohtaisesti. Pintavesivaikutusten arviointiin ole juurikaan yhtenäisesti käytettyjä menetelmiä tai indikaattoreita. Tuulivoimahankkeiden vesistövaikutuksia voidaan kuitenkin vähentää paljolti samoilla keinoilla kuin metsätalouden vesistövaikutuksia. Sijainninohjaus, eli rakentamisen sijoittaminen vähemmän herkille alueille, on yksi keskeisimmistä keinoista haittojen vähentämiseksi, sillä yksikin väärin sijoitettu voimala tai rumpu voi heikentää uoman tilaa tai eliöstön liikkuvuutta huomattavasti.
Vesiensuojelurakenteet kuten suojavyöhykkeet, kosteikot ja virtaamansäätöpadot vähentävät vaikutuksia tehokkaasti, kunhan niille varataan tilaa hankesuunnittelussa. Esiselvityksen keskeinen viesti liittyykin mahdollisten vesistövaikutusten ja niitä ennaltaehkäisevien ja lieventävien ratkaisujen tunnistamiseen riittävän aikaisessa vaiheessa suunnittelua. Tämän voidaan ajatella olevan etu myös hankkeen sujuvan etenemisen kannalta. Ennen kaikkea olisi tärkeää, että herkät pintavesikohteet, mahdolliset vesistöriskit ja tarkoituksenmukaiset vesiensuojeluratkaisut huomioidaan hankkeen kaikissa suunnitteluvaiheissa: ympäristövaikutusten arvioinnissa, kaavoituksessa, luvituksessa ja rakentamisen sekä toiminnan aikana.
Jatkotutkimusta aiheesta
Esiselvityksen aikana huomattiin tarve tutkimustiedolle ja maankäytön yhteisvaikutusten arvioinnin kehittämiselle valuma-aluetasolla. Aiheesta on alkanut uusi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteishanke, Tuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset muuttuvassa ilmastossa – riskinarviointi ja vesienhoidon vaihtoehdot (TURRI). Hankkeen tavoitteena on kerätä tietoa tuulivoiman ja muun maankäytön vesistövaikutuksista nykytilanteessa ja tulevaisuuden ilmastossa sekä selvittää yhteistyömahdollisuuksia vesienhoidon edistämiseen energiahankkeiden yhteydessä.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu hyvien väestösuhteiden edistäminen. Kotoutumista edistävää työtä tekevät tiimiläiset pohtivat: ”Onnistuisiko esimerkiksi maahanmuuttoon, syrjintään tai rasismiin liittyvä keskustelu kiihkottomammin, jos useasta eri suunnasta maailmaa katsova pöytäseurue kokoontuisikin lähtökohtaisesti jonkin heitä yhdistävän asian ääreen?”
Liekö mutkattomampaa keinoa koota ihmisiä yhteen, kuin istahtaa syömään yhteisen pöydän ääreen. Tämä toimii tietysti helposti arjessa, työkavereiden kanssa lounaalla, perheen tai ystävien kanssa päivällisellä, mutta myös ventovieraiden kesken. Sen totesimme aiemmin keväällä, sopivasti valtakunnallisella rasismin vastaisella viikolla, kun Suomen Kulttuurienvälinen Yhteisö ry (SKY ry) ja Tuiran seurakunta järjestivät Iftar-tilaisuuden, jossa esiteltiin meneillään ollutta muslimien pyhää kuukautta Ramadania ja siihen liittyviä tapoja, kuten iftaria, yhteistä ruokahetkeä auringon laskettua.
Tilaisuuden teema oli Tapaamme yhteisen pöydän ääressä ja järjestäjät olivat kutsuneet paikalle reilut sata heille eri yhteyksistä tuttua henkilöä. Vastaavanlaisia tilaisuuksia järjestettiin eri puolilla Suomea ja tilaisuus, johon me pääsimme mukaan, oli paitsi informatiivinen niin myös lämminhenkinen ja tuttavallinen, vaikka suurin osa paikallaolijoista ja saman pöydän ääressä istuvista ei tuntenut entuudestaan toisiaan. Meitä, eritaustaisia ihmisiä tuntui yhdistävän avoimuus ja aito kiinnostus toisiamme kohtaan. Ja toki, ruokapöydässä kun oltiin, ruoka. Ja hyväähän se oli.
Iftar-tilaisuudessa Oulussa puhujana Hanna Määttä. Kuva Liisa Saarelainen.
Vaikka Iftar-tilaisuuden tunnelma oli hyvinkin yhtenäinen, voi nykyisessä julkisessa keskustelussa helposti erottaa yhä vahvempaa mielipiteiden eriytymistä. Yhteiskunnan jakautuminen, polarisaatio, jopa ääriajattelu ovat sanoja, joilta ei voi välttyä uutisia lukiessa ja niitä esiintyy enenevissä määrin myös Suomen sisäistä ilmapiiriä kuvattaessa. Ajankohtaista aihetta on tutkittu ja onpa poliittisesta polarisaatiosta kirjoitettu vastikään käsikirjakin,Poliittisen polarisaation hahmottaminen ja mittaaminen – käsikirja ja kielioppi (Demokratian episteeminen kapasiteetti algoritmien aikakaudella -konsortion hanke). Sen mukaan jäämme yksilötasolla helposti oman, usein rajallisen kuplamme sisään, jolloin eriävä informaatio jää saavuttamatta. Ja niinhän se on, yhteisen pöydän ääreen kerääntyy helposti vain samaa mieltä olevia.
Iftar-tilaisuuden jälkeen jäimme miettimään, voitaisiinko yhteisen pöydän ääreen kokoontumista hyödyntää silloinkin, kun viritellään keskustelua niistä hankalammista, meitä eniten erottavista aiheista. Onnistuisiko esimerkiksi maahanmuuttoon, syrjintään tai rasismiin liittyvä keskustelu kiihkottomammin, jos useasta eri suunnasta maailmaa katsova pöytäseurue kokoontuisikin lähtökohtaisesti jonkin heitä yhdistävän asian ääreen?
Iftar-tilaisuus toi yhteen toisilleen vieraita ihmisiä useista eri kansalaisuus- ja kulttuuritaustoista ja madalsi osaltaan kynnystä kohdata uutta ja itselle vierasta. Alueellamme onkin useita toimijoita, erityisesti järjestöjä, jotka ovat osaltaan tehneet ihmisiä kohtauttavaa työtä jo pitkään. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun yhteisen Pohjois-Suomen etnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO) jäsenet järjestivät viime vuonna päättyneellä nelivuotiskaudella lukuisia tapahtumia, joissa tutut ja tuntemattomat kohtasivat eri teemojen äärellä, kahvitellen tai vaikka yhdessä askarrellen. Erityisen vaikuttavia ovat olleet viime vuoden puolella aloitetut alueelliset dialogikeskustelut, joissa nuoret ovat päässeet keskustelemaan eri viranomaisten ja päättäjien kanssa nuorten kohtaamasta rasismista sekä pohtimaan yhdessä ratkaisuehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Viimeisimmässä, Oulussa järjestetyssä dialogissa keskityttiin vastikään lanseeratun Oulun kaupungin rasisminvastaisen ohjelman konkreettisiin toimenpiteisiin nuorten näkökulmasta. Dialogeihin on saatu helposti mukaan osallistujia niin kuntapäättäjistä kuin viranomaistahoistakin, joten tahtoa rehelliseen ja rakentavaan keskusteluun on.
ETNOn perhetilaisuudessa Ylivieskassa Erja Leppälä vuonna 2024. Kuva Liisa Saarelainen.
ELY-keskuksen koordinoiman etnisten suhteiden neuvottelukunnan uusi toimikausi on pian alkamassa. Voimme yhdessä sen jäsenjärjestöjen kanssa keksiä lisää tapoja luoda kohtaamisia, joissa meitä yhdistävät asiat ovat keskiössä. Juuri sen kaltaista toimintaa nykyajassa tarvitaan: aloitetaan siitä mikä yhdistää, ei siitä, mikä erottaa.
Maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön käynnistämän luonnonsuojelua edistävän Helmi-elinympäristöohjelman kunnostus- ja hoitotyöt vuonna 2025 Pohjois-Pohjanmaalla kohdistuvat jo aiempina vuosina ohjelman piirissä mukana olleille kohteille. Uusia Helmi-kohteita ei kunnosteta Pohjois-Pohjanmaalla ELY-vetoisesti tämän vuoden aikana määrärahaleikkausten takia.
Kohteilla tehtävät toimet ovat tänä vuonna pääasiassa jatkuvaan hoitoon keskittyviä toimenpiteitä, kuten ruovikon niittoa niin koneilla kuin käsityönäkin. Laajamittaisia kunnostusraivauksia merenrantaniittyjen laajentamiseksi ei lähtökohtaisesti ole tänä vuonna tiedossa.
Kalajokisuun Letonnokan jyrsintää vuonna 2022. Kuva U. Ahola.
Maakunnassamme kunnostetuille ja hoidetuille Helmi-kohteille pystytetään infokyltit kuluvan maastokauden aikana. Kylteistä löytyy kohteen lyhyen tai yksityiskohtaisemman esittelyn lisäksi myös kartta alueesta sekä mahdollisesti myös kohteelta otettuja kuvia eri vaiheissa kunnostus- ja hoitotoimenpiteitä.
Helmi-ohjelmassa luonnon monimuotoisuutta turvaavat hoitotoimet keskittyvät tärkeisiin, mutta samalla valitettavasti myös uhanalaisiin luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviin elinympäristöihin, jotka jaetaan viiteen eri teemaan. Näitä ovat perinnebiotoopit, lintuvedet ja -kosteikot, pienvesi- ja rantaluonto sekä suot ja metsät. Pohjois-Pohjanmaan Helmi-kohteet ovat teemaltaan perinnebiotooppeja, lintuvesiä ja kosteikoita sekä rantaluontoa, ja ne keskittyvät rannikolle. Hoidettuja kohteita löytyy kuitenkin myös sisämaasta, Muhokselta, Pudasjärveltä ja Kuusamosta. Jotta Helmi-ohjelman kohteet eivät jäisi vain nimilistoiksi loputtomiin Excel-taulukoihin, esittelemme seuraavaksi muutaman Pohjois-Pohjanmaalla kunnostetun ja hoidetun Helmi-kohteen.
Piktogrammit kuvaavat Helmi-elinympäristöohjelmassa kunnostettavien ja hoidettavien kohteiden elinympäristöjä. Kuvassa piktogrammit teemoista perinnebiotoopit, pienvesi- ja rantaluonto sekä lintuvedet ja kosteikot.
Kalajoen suisto ja Letonnokka
Ensimmäisenä kohde-esittelyssä kaksiosainen kohde Kalajoen suisto ja Letonnokka. Nämä alueet muodostavat yhdessä Vihas-Keihäslahden sekä lähellä olevien luontotyyppeinä suojeltujen alueiden kanssa arvokkaan ja monimuotoisen luontokokonaisuuden. Samaan laajaan luontokokonaisuuteen kuuluva Kalajoen suiston Natura 2000 -alue sijaitsee valtakunnallisesti merkittävän lintujen muuttoreitin varrella.
Kalajoen suisto ja Letonnokka kuuluu Helmi-teemoihin lintuvedet sekä rantaluonto. Helmityöt aloitettiin kohteella vuonna 2021, jolloin alueen dyyneiltä poistettiin mäntyä sekä raivattiin pensaikkoja ja lepikoita. Tämän jälkeen kunnostus- ja hoitotoimia jatkettiin maaperän jyrsinnöillä, joiden tarkoituksena on poistaa maaperästä juurakot. Tämä hidastaa alueen ei-toivotun kasvillisuuden takaisinkasvua.
Kuten lähes kaikilla rannikolla sijaitsevilla Helmi-kohteilla ja ranta-alueilla ylipäätään, myös tällä kohdekokonaisuudella ruovikoituminen on ollut yksi tärkeimpiä syitä hoitotoimien aloittamiselle. Lisääntyneistä ravinnekuormista ja vesien rehevöitymisestä hyötyvä järviruoko on levittäytynyt yhä laajemmille alueille, vieden elintilaa muilta rannan kasvilajeilta. Koska järviruoko on sitkeä ja vaikea hävitettävä, on sen niittoa tehtävä vuosittain, mikäli järviruoko halutaan pitää rannalta poissa. Tälläkin kohteella järviruo’on niittoa on tehty vuosittain.
Hoitotoimien tavoitteena on ehkäistä merenrantaniityn umpeenkasvu ja palauttaa hiekkaranta- ja dyynialueen avoimuus. Tämä lisää kyseisissä elinympäristöissä viihtyvien, uhanalaisienkin, lajien elinmahdollisuuksia. Rantojen avoimena pitäminen edesauttaa myös tiukasti suojellun luontotyypin, rannikon avoimien dyynien, säilymistä. Kalajokisuiston ja Letonnokan lähistössä sijaitsee lisäksi laaja lammaslaidun, joka on rajattu niin, ettei se aiheuta haittaa rannan virkistyskäytölle.
Kalajoen suisto ja Letonnokka kuvattuna vuonna 2020 ennen Helmi-ohjelman kunnostus- ja hoitotoimien aloittamista. Alue oli pensoittunut ja siellä kasvoi nuoria mäntyjä, jotka poistettiin kunnostusraivausten yhteydessä. Kuva: U. Ahola.Kohteella oli pensaiden ja puiden taimien lisäksi laajalti ruovikkoa. Kuva: U. Ahola.Niittojälkeä Kalajoella, kuva: U. Ahola.Kalajoen suisto ja Letonnokka kuvattuna hoitotoimien jälkeen syksyllä 2024. Kuva: U. Ahola.
Raahen Juholanranta
Toisena kohteena esittelyssä Raahessa sijaitseva Juholanranta, joka on merenrantaniitty-luontotyyppinä suojeltu kohde ja arvokas perinnebiotooppi. Juholanranta kuuluu Helmi-teemoihin perinnebiotoopit sekä rantaluonto.
Kohde on ollut aikoinaan laidunkäytössä, mutta laidunnuksen loputtua vuosikymmeniä sitten oli tämäkin alue pensoittunut tiheästi. Helmityöt kohteella aloitettiin vuonna 2022, jolloin alue kunnostusraivattiin. Tämän jälkeen aluetta on jatkohoidettu vuosittain niittämällä ja raivaamalla vesakoita. Tällä, ja useilla muillakin kohteilla kivikkoisuus vaikeuttaa hoitotoimenpiteitä, minkä takia laidunnus olisikin monin paikoin paras vaihtoehto Helmi-kohteiden hoitoon ja elinympäristöjen avoimuuden ylläpitoon.
Juholanrannan lajisto on merenrantaniitylle tyypillistä ja siellä tavataan mm. luhtakastikkaa, punanataa, rönsyrölliä, meriluikkaa, suolavihvilää ja erilaisia saroja. Kohteen itäosassa sijaitsee Raahen seudun laajin ruijannuokkuesikko-esiintymä. Alueella esiintyy myös Perämeren kotoperäistä lajistoa, jota edustavat kohteella perämerensilmäruoho sekä pohjanlahdenlauha.
Alue oli ennen kunnostus- ja hoitotoimien aloittamista vuonna 2021 pahoin pensoittunut. Kuva: U. Ahola.Kohteessa on Raahen seudun laajin ruijannuokkuesikon esiintymä. Kuva: U. Ahola.Juholanranta syksyllä 2024. Kuva: S. Partanen.Juholanranta vuonna 2024. Kuva: Ulla Ahola.
Näiden kohde-esittelyjen myötä toivotamme kaikille mukavaa Helmin päivää, ja muistetaan samalla elinympäristömme helmiä, eli ainutlaatuisen luontomme monimuotoisuutta ylläpitäviä elinympäristöjä, jotka kipeästi tarvitsevat hoitoa, jos ei laiduneläinten, niin meidän ihmisten toimesta.
