
Suomi tarvitsee kansainvälisiä osaajia nyt ja tulevaisuudessa. Samalla meidän on pohdittava, miten voimme varmistaa, että tänne muuttavat työntekijät löytävät paikkansa suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa.
Näitä kysymyksiä käsiteltiin Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen järjestämässä Kansallisessa dialogissa, jonka teemana oli työelämän tulevaisuus ja työperäinen maahanmuutto. Keskusteluun osallistui eri alojen asiantuntijoita Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta.
Mukana oli muun muassa palveluntuottajien, EURES-palveluiden, henkilöstöjohdon sekä kotoutumisen ja työllisyyden parissa työskentelevien organisaatioiden edustajia.
Keskustelussa nousi esiin monia ajatuksia siitä, mitä tarvitaan, jotta kansainväliset osaajat voivat onnistua Suomessa ja miten työyhteisöt voivat hyötyä monimuotoisuudesta entistä enemmän.
Monimuotoisuus on voimavara
Monimuotoisuudesta puhutaan paljon, mutta sen hyödyntäminen vaatii myös tekoja. Keskustelussa korostettiin, että työpaikoilla pitäisi osata tunnistaa kansainvälisten osaajien osaaminen nykyistä paremmin.
Usein uusi työntekijä sopeutuu työpaikan toimintatapoihin, mutta yhtä tärkeää olisi pysähtyä pohtimaan, mitä uutta hän voisi tuoda mukanaan. Eri maissa hankittu osaaminen, uudet näkökulmat ja erilaiset kokemukset voivat auttaa kehittämään työpaikkoja ja löytämään uusia ratkaisuja.
Monimuotoisuus ei siis ole vain haaste, vaan ennen kaikkea mahdollisuus.
Hyvä johtaminen auttaa onnistumaan
Keskustelijoiden mukaan johtamisella on suuri merkitys siinä, miten kansainväliset työntekijät otetaan vastaan työyhteisössä.
Uuteen maahan muuttaminen ei tarkoita pelkästään uuden työn aloittamista. Samalla muuttuvat kieli, kulttuuri, arkiset käytännöt ja usein myös sosiaaliset verkostot. Sopeutuminen vie aikaa, eikä kaikkea tarvitse osata heti.
Siksi työpaikoilla tarvitaan kärsivällisyyttä, avoimuutta ja ymmärrystä. Myös perehdytys on tärkeässä roolissa. Hyvä perehdytys auttaa sekä työtehtävissä että uuden työyhteisön jäseneksi pääsemisessä. Perehdytys voi myös ehkäistä työkulttuurien eroista johtuvia väärinkäsityksiä. Esimerkiksi Suomessa työelämässä korostuvat usein itseohjautuvuus ja oma-aloitteisuus, mikä voi tuntua uudelta ihmisille, jotka ovat kotimaassaan tottuneet selkeämpään ohjaukseen ja tarkemmin määriteltyihin toimintatapoihin. Kun työpaikan käytännöt ja odotukset käydään läpi avoimesti, uuden työntekijän on helpompi sopeutua työyhteisöön ja onnistua työssään.
Kieli yhdistää ihmisiä
Kielen merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Työpaikoilla tietoa jaetaan paljon myös virallisten kokousten ulkopuolella. Kahvitauoilla, käytäväkeskusteluissa ja yhteisissä tapahtumissa syntyy kontakteja ja jaetaan tietoa, joka auttaa tuntemaan kuuluvansa joukkoon.
Keskustelussa todettiin, että kielitaidon kehittäminen on yhteinen asia. Kansainväliset osaajat opiskelevat suomea, mutta myös työyhteisöt voivat auttaa oppimista. Yksinkertaisilla asioilla, kuten selkeällä puheella, kannustamisella ja kärsivällisyydellä, voi olla suuri merkitys. Hyväksi käytännöksi koettiin myös malli, jossa työnantaja on tukenut suomalaisten työntekijöiden englannin kielen taitojen kehittämistä yhteisen tekemisen ja vuorovaikutuksen parantamiseksi.
Samalla muistutettiin, että uuden kielen oppiminen vie aikaa. Kehitys ei tapahdu suoraviivaisesti, vaan välillä tulee askelia eteenpäin ja välillä tuntuu, ettei mikään etene.
Turvallinen ilmapiiri rohkaisee osallistumaan
Yksi keskustelun tärkeimmistä teemoista oli psykologinen turvallisuus.
Työpaikalla pitäisi olla turvallista kysyä, kertoa omia ajatuksia ja myöntää, ettei ymmärrä kaikkea heti. Oppiminen on vaikeaa, jos pelkää tekevänsä virheitä tai näyttävänsä osaamattomalta.
Kun ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi ja arvostetuiksi, heidän on helpompi osallistua keskusteluihin ja tuoda esiin omia näkemyksiään. Samalla koko työyhteisö hyötyy erilaisista ajatuksista ja kokemuksista.
Yhteenkuuluvuus syntyy myös työn ulkopuolella
Työ on tärkeä osa kotoutumista, mutta se ei yksin riitä.
Moni keskustelija korosti harrastusten, yhdistysten, vapaaehtoistoiminnan ja muiden yhteisöjen merkitystä. Niiden kautta voi löytää ystäviä, tutustua paikallisiin ihmisiin ja rakentaa tunnetta siitä, että kuuluu osaksi yhteisöä.
Erityisesti pienemmillä paikkakunnilla erilaiset harrastus- ja yhteisötoiminnan mahdollisuudet nähtiin tärkeinä. Myös perheen, koulun ja lasten harrastusten kautta syntyy luontevasti uusia kontakteja.
Kotoutuminen on yhteinen matka
Keskustelussa nousi vahvasti esille Suomeen muuttajan oma aktiivinen rooli kotoutumisessa.
Työnantajat, oppilaitokset, kunnat, palveluntuottajat ja yhteisöt voivat tarjota tukea ja mahdollisuuksia. Samalla myös tulijalla itsellään on tärkeä rooli. Uusien ihmisten tapaaminen, verkostojen rakentaminen ja yhteisöihin osallistuminen vaativat usein omaa aktiivisuutta.
Parhaimmillaan kotoutuminen on yhteinen matka, jossa kaikki osapuolet tekevät oman osansa.
Katse tulevaisuuteen
Keskustelu osoitti, että monimuotoisen työelämän rakentaminen ei ole vain rekrytointia. Se on myös luottamuksen rakentamista, avointa vuorovaikutusta, hyvää johtamista ja halua oppia toisiltamme.
Yksi keskustelun vahvimmista viesteistä oli, että ihmiset voivat antaa parastaan silloin, kun he kokevat olevansa tervetulleita ja arvostettuja. Kun työpaikat ja yhteisöt onnistuvat luomaan tällaisen ympäristön, hyötyvät siitä sekä yksilöt, työyhteisöt että koko alue.
Keskustelun keskeisiksi teemoiksi nousivat rohkeus, avoimuus, luottamus, kielitaito, osallisuus ja aktiivinen osallistuminen. Niiden varaan voidaan rakentaa työelämää, jossa jokainen voi tuntea olevansa mukana.
Teksti:
Kamal Singh, Hanna Määttä, Anne Piispanen ja Karoliina Oikarinen,
Elinkeino ja kotoutumisyksikkö,
Pohjois-Suomen elinvoimakeskus
Blogi perustuu Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen osana Kansallisia dialogeja järjestämään keskusteluun työelämän tulevaisuudesta työperäisen maahanmuuton näkökulmasta. Keskusteluun osallistui Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen työelämän, koulutuksen, rekrytoinnin, henkilöstöjohtamisen, kotoutumisen ja aluekehittämisen asiantuntijoita. Keskustelun havainnot on koottu yhteisinä näkemyksinä ilman yksittäisten osallistujien tunnistamista.



























